LOITSURUNOJA

Tämä loitsuruno on ladattu intentiolla nykyhetken muuttamiseen ja tietynlaisen tavoitteellisen tulevaisuuden vastaanottamiseen.

TULIKETTU

Saavu tulikettu,

kurkista tänne,

suuren kynttiläkuusen alle.

Loitsi mulle pohjanpalo,

luo tupani ylle ylväs kajo.

Tähtitaivas öinen kuulas,

pyydän,

heilauta repo häntäsi alas,

pysäytä aika,

vangitse taika.

Nappaa mukaan toiveeni,

jonka ilman halki matkaan laitoin,

yön tummaan samettirasiaan taitoin.

Pyydän,

vie se kauas tähtien taakse,

sillä mielessäin jo perille kuljin,

kiitoksin tuhansin toiveeni

sinetöiden suljin.

Tämä loitsuruno on kohdistettu menneen tapahtuman käsittelemiseen, kun olen lapsena ollut vaarassa hukkua avantoon.

Tule tyttö katsomaan,

mitä on takana mustan peilin.

Siel on vetehinen,

vetten velho.

Houkutti lasta pimeä puoli,

oi kokeile,

kokeile neito nuori,

tule ja jalkasi kasta.

Vetäisi jalasta vetehinen,

musta peili petti,

ei katsele oma kuvajainen,

vaan veteen veti lesti.

Mustassa maljassa kuoresi kastoit,

laps pien ja hento.

Vaan saapui tukijoukot turvaksi,

syttyi pimeydessä valo.

Ei ei, ei alas!

Katso lapseni tuonne ylös,

siellä näkyy kajo!